69#Ehkä herää, ehkä ei

Moikka!
Okei, piti herätellä blogi henkiin, en herätellyt. Mutta toisaalta tämä on minun blogini ja kirjoitan sitä itseni takia, joten en näe järkeä tunkea väkisellä postausta ilmoille. Tämän blogitauon aikana on tapahtunut vähän kaikenlaista.

 Awa on startannut paljon, erittäin hyvällä menestyksellä ja ennätyslukemat on pistelty uusiksi, nykyinen ennätys on 2.42.2. Awa vetäisi tähän sateisen syksyn kunniaksi kuuden voiton putken, joka sitten katkesi Kajaanissa, jolloin poni oli erinomainen kolmas. Awan treenimuoto on nykyisin lähinnä ratsastus, sitä ei ajeta ollenkaan kotona, sillä sen takaset kipeytyvät liiasta vetämisestä. Kyllä, olen myös itse ratsastellut sillä, vaikka olenkin liian pitkä. Poni kuitenkin liikkuu upeasti ja innoissaan, joten ponia kuunnellen tässä asiassa edetään. Awalle kuuluu siis oikeinkin hyvää, kautta jatketaan 5.11. Seinäjoen poniraveissa, jossa Awa pääseekin juoksemaan kaksi lähtöä, saa nähdä mitä tapahtuu.

Oulu 2.10. (c) Jari Piirala 

Goldan kanssa sen sijaan ollaan otettu kunnolla takapakkia. Saatiin se treenattua kelvolliseen kuntoon, kaikki sujui hienosti. Käytiin hiitillä ja poni ylitti kaikki odotukset käytöksellään. Ilmoitettiin sitten Kokkolaan starttiin, hakemaan kokemusta vain. No, poni sitten kengitettiin tässä välissä ja sen ravi katosi kokonaan. Laukkoja tuli ihan liikaa, mutta päästiin silti räpiköimään maaliin ajalla 3.21. Tästä ei vielä lannistuttu, huomattiin se, että poni stressaantuu, kun aletaan käymään radalla. Tilanne ei kuitenkaan ollut vielä niin paha, joten ajattelimme laittaa uutta matoa koukkuun. Ylivieskan harkkareissa lyötiin kokolaput päälle ja homma alkoi vähän jo luonnistua. Ensimmäinen puolikas varmaan tyyliin 3.14, mutta varikkoportin kohdalle hän päätti koittaa pysähtyä. Sitten ei meinannut juoksu luonnistua enää ollenkaan, mutta maaliin päästiin ajalla 3.17.
   Siitä ne ongelmat sitten alkoivat. Poni alkoi potkia, kun sitä haki tarhasta. Se tärisi aina, kun sillä oli kiire, eli aina ihmisen kanssa tehdessä. Siitä tuli täysi hermoraunio, ajopaikat alkoivat käydä loppuun ja pakkoloma koitti. Poni sai minusta kokonaan hengähdystauon. Nyt sitten yritetään saada ponia rauhoittumaan harjaukseen, potkiminen onkin jo oikeastaan loppunut. Eli toisin sanoen harjailen, kunnes se oppii olemaan. Talvi kokeillaan, jos ponin pää ei kestä niin ollaan sovittu omistajan kanssa että lähtee sitten keväällä takaisin kotiin jos ei suju.

Kesällä kaikki oli vielä hyvin..

 Hevosrintamalla on myös tapahtumaa. Tirri kasvaa hurjaa vauhtia, hän on oikein tulinen pakkaus ja voi olla, että yksi haastavampia varsoja, mitä meillä on koskaan ollut.
   Olen nyt kuitenkin alkanut ratsastamaan meidän erästä lämminveristä, Aleksi nimeltään. Sen kanssa ollaan alettu käydä valmennuksissa ja koitetaan saada sille opetettua jotain ratsun hommia. Väistöt ja avot on hautumassa, tekee ihan kelvollisesti näitä asioita. Ravityöskentelyä ollaan menty suhteellisen vähän, mutta ei tule pitää kiirettä raa'an hevosen kanssa.

Aleksin ja Tirrin "sisaruskuva"