Me oltiin 8.6. Oulussa raveissa Awan kanssa. Matkaan lähdettiin vartin yli kaksi, tavoitteina hyväksytty juoksu ja kaikki siitä eteenpäin plussaa. Matkassa meni aika tarkalleen kaksi tuntia. ja oltiin 16.16 perillä. Ihan ensimmäiseksi käytiin sisäänkirjoituksessa hakemassa voilokit Awalle ja meidän leasinghevoselle Sunny Devilille. Sitten iskä lähti kahville, kuten aina ja minä valjastin Awaa. Monet kävivät radalla jo opetuslähdön jälkeen, mutta minä kävin vasta koelähdön jälkeen, jolloin monet kävivät toisen kierroksen radalla. Mentiin porukassa ja sellaista perus lämmittelyvauhtia. Menin myös muutaman kierroksen ravia siinä kävelytysringissä mikä menee sen yhden katoksen ympäri. Sitten laitoin Awan katokseen ja odottelin, että tulee kuulutus kymmenen minuuttia esittelyyn, jolloin lähdin hölkkyyttämään Awaa siihen rinkiin.
Kaikki postauksen kuvat ©Iida Ruonala
Pian koittikin esittelyn ja itse startin aika. Meidän numero oli 15 ja lähdimme 120m takamatkalta. Volttaus oli tuolla vähän vaikeaa, sillä en ymmärtänyt tolpista mitään, joten jouduin volttaamaan vähän mututuntumalla. Awa päätti pitkältä voltilta kääntyessä spurtata ja jouduin ottamaan käyntiin, jotta en ylitä lähtölinjaa liian aikaisin. Päästiin kuitenkin ekalla yrittämällä matkaan ja jahtiin. Awa laukkasi heti etusuoralle käännyttäessä ja ei meinannut antaa laukkaa alas, joten siinä annettiin jo aika paljon etumatkaa ja tasoitusta numerolle 16, joka lähti meidän takaa. Alun kökkimisen jälkeen saatiin jotenkuten vauhti päälle ja takasuoran alussa käänsin neljännelle ja ohitin kolme ponia. Kohta jäin kolmannelle hiukan jumiseen tilanteeseen, sillä edessäni mentiin kolmen rinnan ja vieressäni oli poni. Loppusuoran alussa moni käänsi ulos, joten minä ja Awa päästiin pujottelemaan sisäratoja kolmoskamppailuun asti. Se meni tosi tiukalle ja minä itseasiassa luulin, että jäin neljänneksi, kunnes tämä toinen lähti varikolle, joten minä sitten käänsin Awan ja ajoin toiseksi tulleen numeron 16 luo. Kohta kuulutettiinkin tulojärjestys ja vahvistus, että olin kolmas. Vaikka näissä kuvissa ilmeet ovatkin aika tuimat, niin kyllä siinä oli hymy herkässä, kuitenkin ohitettiin monta ponia päästäksemme totokamppailuun.
Seuraavaan postaukseen!
-Iida
